Tehdään Aarre näkyväksi!

Suomessa käytettävästä talousvedestä yli puolet on pohjavettä. Alueet, joilta pohjavettä saamme ovat kuitenkin riittämättömästi tutkittuja. Niiden seuranta on jäänyt lapsipuolen asemaan verrattuna järvien ja jokien seurantaan. Emme tiedä pohjavesialueistamme riittävästi niiden kunnolliseksi suojelemiseksi. Moni toiminta uhkaa niitä tämän tietämättömyyden vuoksi. Asialla on kiire. Liity nyt maailmanlaajuiseen kampanjaan: tehdään pohjavetemme näkyväksi!

Tulvat ja pohjaveden muodostumattomuus

Ovatko tulvat yleistyneet? Mistä tulviminen johtuu? Tunnistan kolme merkittävää vaikuttajaa. Kaksi niistä liittyy suoraan pohjaveteen tai pikemminkin sen muodostumisen vähentymiseen.

Suomi on maailman ojitetuin maa. Soista yli puolet on ojitettu. Metsäojia on kaivettu 1,5 miljoonaa kilometriä. Pohjaveden pinta laskee ojituksen seurauksena. Puroja on ruopattu ja oikaistu. Jokien luonnollinen mutkittelu ja kiintoaineskuorman siirtyminen maalle tulvissa on monin paikoin estetty. Uomista on tehty vettä nopeasti alajuoksulle johtavia rännejä. Paikoin niistä on tehty kiintoaineksen laskeutumisaltaita.

Moreenikannaksen läpi kaivettu metsäoja kuivattaa yläpuolisen kosteikon

Kaupungistumisen myötä yhä suurempi osa maan pinnasta on peitetty täysin tai melkein vettä läpäisemättömäksi (asfaltti, betoni, rakennukset). Pinnoitetuilta alueilta ja rakennusten katoilta hulevedet johdetaan sadevesiviemärien kautta em. rännimäisiin ojiin. Se, mitä on tehty on merkittävästi nopeuttanut satavan veden ja sulavan lumen matkaa maalta vesistöihin.

Maaperän kyky pidättää vettä itsessään ei voi rakennetuilla eikä ojitetuilla alueilla enää entisessä määrin toteutua.

Ilmasto on kiistattomasti muuttumassa. Sateita saadaan vetenä talvikuukausinakin ja monet lumet sulavat saman tien. Rankkasateet ovat yleistyneet. Maan routaantuminen ei ole kuitenkaan loppunut. Routaantunut maa ei ime vettä, jolloin se ei voi suotautua pohjavedeksi.

Nämä tekijät yhdessä ja erikseen ovat saaneet aikaan sen, että tulvia esiintyy muulloinkin kuin keväällä. En väitä, etteikö tulvia olisi esiintynyt muinoinkin, mutta nämä tekijät eivät tulvia ainakaan vähennä, päinvastoin.

Mitä pitäisi tehdä? Ilmaston muuttumisen ehkäisemiseen en tässä nyt puutu, mutta seuraavilla asioilla voidaan vaikuttaa tulvien esiintymistiheyteen ja voimakkuuteen:

- luovutaan ojittamisen vimmasta
- vähennetään uomien rännimäisyyttä
- annetaan soiden olla soita, lisätään kosteikkoja
- suunnitellaan huokoisempia kaupunkeja

Aiemmin blogissa julkaistu kirjoitus ojituksesta täällä.

Alla olevassa videossa näkyy, miten vastikään rakennetulta uudelta asuntoalueelta purkautuu pohjavettä sadevesiviemärin kautta ojaan. Alueella kasvoi aikaisemmin metsä. Se on nyt hakattu ja alueelle on rakennettu kadut ja muu infrastruktuuri. Alueen maaperä on hienoainesmoreenia, jossa pohjaveden pinnan alentuminen voi kestää useita vuosia. Voit miettiä, miten alueen hydrologia on muuttunut. Miten esimerkiksi rankkasateissa tuleva vesi käyttäytyy ja vaikuttaa alueelta tulevaan vesimäärään jatkossa verrattuna aikaisempaan tilanteeseen?

Video on kuvattu syyskuussa 2014 Mikkelin Tuskussa Vuolingonkadun ja Nikarantien risteyksessä.

Suomi on SuoMaa ja näin soisi jatkuvan

Suomalainen maisema on tasaista. Taivaalta saadaan vettä sen kaikissa eri olomuodoissa enemmän kuin sitä haihtuu. Vallitseva maalaji on moreeni, joka läpäisee vettä hitaasti. Näistä syistä soita on paljon ja turvekerrokset ovat paksut.

Suolla pohjavesipinta on maanpinnan tasossa. Suovesikin on pohjavettä laajan määritelmän mukaan. "Pohjavettä on kaikki maaperässä ja kallioperässä oleva vesi". Eikä määritelmällä loppujen lopuksi kovin suurta väliä ole. Vesihän väistää määritelmiänsä vaihtamalla paikkaansa hyvin sujuvasti.

Pohjavedestä jokiveden kautta järvivedeksi...
Lähdevedestä puroveden kautta suovedeksi...
Sadepisarasta suoveden kautta purovedeksi...
Lammen umpeenkasvun myötä lampivedestä suovedeksi ja pohjavedeksi...
Ja niin edelleen... Kaikki vesi on kuitenkin yhtä.

Soita on Suomen maapinta-alasta noin kolmannes. Alla on laatimani kaavio soiden nykytilasta.

Alkuperäisestä suoalasta noin 7 % on kuivatettu pelloiksi. Pohjaveden pintaa on ojittamalla laskettu niin paljon, että viljely onnistuu. Metsätalouskäyttöön on ojitettu yli puolet alkuperäisestä suoalasta. Kuudesosan siitä ei kuitenkaan arvioida kasvavan kunnon metsää. Pohjaveden pintaa on laskettu 5,2 miljoonalla hehtaarilla suota ja tästä 0,9 miljoonalla hehtaarilla ojitus on metsänkasvun näkökulmasta epäonnistunut.

Hyrynsalmen Aittosuo, kesäkuu 1987.

Luonnontilaisia soitamme saamme kiittää seuraavista ilmaisista palveluista:
- hiilinieluna toimiminen
- tulvilta suojelu
- veden puhdistajana toimiminen
- suomarjojen aittana
- virkistyksen lähteenä
- monipuolisena suoekosysteeminä kasveineen, eläimineen, lintuineen

Ojitetun suon osuus on huolestuttavan suuri. Ojitetut suot eivät toimi enää hiilinieluina. Etelä-Suomessa luonnontilaisista soista on enää rippeet jäljellä. Miksi emme hyväksyisi sitä, että Suomessa on myös märkiä paikkoja? Onko enää nykyaikaa puhua veden "vaivaamista" alueista? Suot on valjastettu palvelemaan maa-, metsä- ja energiataloudellisia intressejä. Voisimmeko antaa suopohjaveden olla rauhassa? Nauttikaamme soiden ilmaisista palveluista!

Upea luonnontilanen suo Pieksämäellä.

Aarre kurkistaa lähteen silmästä

Miksi joissa virtaa kuivina aikoina vettä, vaikka sateita ei olisi ollut viikkoihin? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tuhansien järvien maassa vettä on enemmän maan alla piilossa kuin järvissä ja joissa yhteensä? Uskomatonta! Voiko se olla totta?

Pohjavesi on katseilta kätkössä maan uumenissa, joten sen olemassa olo ja merkitys usein unohdetaan. Pohjavettä on Suomessa kolme kertaa enemmän kuin pintavesiä! Maailmanlaajuisesti katsottuna pohjaveden merkitys vain korostuu.

Michael E. 'Aquadoc' Campana

Makeaa vettä on vain 3 % kaikesta vedestä. Siitä suurin osa eli 69 % on jäässä (jäätiköt jne.). Järvissä ja joissa on vain noin 0,3 % kun taas pohjavettä on 30 % makeasta vedestä.

Jokiin purkautuva pohjavesi muodostaa niiden perusvirtaaman, siksi joet ja purot eivät kuivu, vaikka sateita ei saataisi pitkään aikaan. Myös vesistöjen hyvinvointi on pitkälti riippuvainen hyvälaatuisesta pohjavedestä. Esimerkiksi lohikalojen kudun onnistuminen joissa ja puroissa vaatii happipitoisen pohjaveden purkautumista pohjasoraikon kautta uomaan.

Lähteet ovat kurkistusikkunoita pohjavesien salattuun maailmaan. Lähteessä pohjavesi pulppuaa maan pinnalle. Sitä purkautuu suoraan vesistöihin ja soille kuitenkin paljon enemmän kuin lähteisiin. Sellaisia kohtia ei vain helposti näe paljaalla silmällä!

Maastokartoille merkittyjä lähteitä on Suomessa pitkälti yli 30 000. Suuri osa lähdeparoista on kokenut kovia. Märkiä paikkoja on ojitettu sumeilematta ja kuivatettu kokonaan, jolloin pohjaveden pinta on laskenut maan pinnan alapuolelle. Lähteitä on kautta aikojen käytetty vedenottopaikkoina. Vielä nykyäänkin juomavettä noudetaan lähteistä. Lähteisiin ja niiden läheisyyteen on rakennettu kaivoja ja vedenottamoita. Lähteiden vettä soisi enemmänkin nautittavan, näin ne säilyisivät paremmin arvokkaina, varjeltavina paikkoina.

Kävinpä retkeilemässä Pieksämäellä Niinimäen lähteellä. Tänä sumuisena lokakuun päivänä syksyn värikkäät lehdet vielä hehkuivat ja aurinkokin pilkisti pilvien lomasta. Tarkoituksena oli käydä katsomassa, kuinka paljon vettä tästä moreenialueen reunassa olevasta lähteestä virtaa kuivan kesän jälkeen.

Valitsin Niinimäen lähteen retkeni kohteeksi, koska halusin tällä kertaa nähdä Suomen yleisimmän lähdetyypin. Moreeni on maamme maalajeista vallitsevin, joten moreenialueiden lähteitä on eniten. Ne eivät ole ehkä näyttävimpiä tai suurimpia lähteistämme, mutta tosiaan yleisimpiä. Moreenissa on usein tiiviitä välikerroksia, jotka ovat edesauttaneet lähteiden muodostumista. Moreenimaiden lähteen virtaama on yleensä melko pieni, mutta se riittäisi kuitenkin useiden perheiden vedentarpeeseen.

Lyhyt polku johtaa lähteelle Mataramäentieltä. Puiden oksilla törröttävät juomapullot kertovat polun alkupään sijainnin. Pieni lähteen silmä siintelee varjoisassa kuusikossa. Joku on tuonut sinisen muovikauhan kepin nokkaan, jos oma kuksa tai ammennusväline on unohtunut. Ennen käytettiin tuohilippiä.

Lähteen ”silmä”, josta puro alkaa.

Niinimäen lähde ei ole enää täysin luonnontilainen. Siitä on aikanaan vetäisty oja suolle ja alapuolinen suo on ojitettu. Onneksi ojat ovat kasvaneet pääosin umpeen. Tällaisia kohteita ei ole mitään järkeä ojittaa. Pohjaveden purkautuminen lähteestä ja tihkuminen suoraan suon alle kuuluu asiaan. Räme kasvaa puuta minkä kasvaa. Ojittamalla vain pilataan lähde ja sen luontainen lähdekasvillisuus kärsii.

Maistoin vettä kuksasta ja täytin juomapullot. Aah, miten raikasta ja pehmeää vesi olikaan! Ei mitään sivumakua. Niinimäen lähteen pohjaveden muodostumisalueella ei ole mitään sellaisia riskitekijöitä, jonka vuoksi vettä ei uskaltaisi juoda.

Kannattaa aina tarkastaa kartasta, mitä maankäyttömuotoja lähteen lähistössä on. Onko peltoja, asuintaloja, jätevesien imeyttämistä, lietelannan levitystä? Eläinten jätöksiä ei myöskään saisi näkyä lähteen ympärillä.

Maaperä puhdistaa tehokkaasti pohjavettä, kunhan virtausmatka maan uumenissa on tarpeeksi pitkä. Nyrkkisääntönä voisi pitää puolta kilometriä. Vesi kannattaa ottaa mahdollisimman läheltä kohtaa, josta vesi pulppuaa.

Vesi kuksasta juotavissa.

Niinimäen lähteen purkautumiskohdassa on pieni allas, josta lähdepuro alkaa. Lähdepuro vaihettuu suoraksi aikanaan kaivetuksi ojaksi suolle päin laskeutuessaan. Arvioin virtaaman silmämääräisesti muutamaksi kymmeneksi litraksi minuutissa. Ihan kelpo virtaama näin kuivan kesän jälkeen.

Niinimäen lähteen sijainti kansalaisen karttapaikalla.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira - ”lähdekoira” Jertta tarkastaa Niinimäen lähteen.

Etsi lähde, kun haluat retkelläsi juomavettä! Arvioi juomakelpoisuus. Maastokarttaan lähde on merkitty kupin kuvalla. Kaikkia lähteitä ei ole merkitty maastokartoille.

Lähde on merkitty tällaisella symbolilla maastokartoille.

Netistä löytyy myös Jaakko Halmetojan laatima Löydä lähde -sivusto, josta voi etsiä lähteitä läheltäsi. Sieltä Pieksämäen Niinimäen lähde löytyy nimellä Mataramäen lähde.

Antti Stöckell on retkeillyt lähteillä Rovaniemen ympäristössä. Hänen lähderetkiään voi seurata blogissa.

Tämä lähdekirjoitus on julkaistu aikaisemmin lyhennettynä Retkipaikka.fi sivuilla.

Vettä hoidetaan maalla

Olen kokenut tekeväni unelmieni työtä maaperän ja pohjaveden suojelun parissa. Miksi sitten on alkanut tuntua niin pahalta? Rakastan maaperää ja pohjavettä. Maaperä on elävä. Se puhdistaa siihen joutuneen lian. Saamme nauttia puhtaasta pohjavedestä, joka virtaa hanoistamme. Helposti. Sen kun vain avaa hanan. Lämmintä vettä suihkusta.

Olen saanut auttaa maaperää puhdistumaan siihen kaadetuista saasteista. Tärkeää työtä. Olen saanut etsiä pohjavettä ihmisten juotavaksi. Innostavaa työtä. Olen saanut miettiä keinoja vesien hoitamiseksi. Pitkäjänteistä työtä. Hyvistä tarkoitusperistäni huolimatta olen saanut kuraa silmilleni vaikka mitä tekisin. ”Liian vähän suojeltu!” ”Et vaadi pilaajia vastuuseen! ”Tulette ja otatte meidän puhtaat vedet!” ”Estät kaiken tekemisen pohjavesialueella!”

Järvien suojelijoilla tuntuu menevän vähän paremmin. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vesistöt tulee pitää kunnossa. Hyvää työtä on tehty vuosikymmeniä. Suuret saastuttajat, jotka ovat laskeneet jätevedet suoraan vesiin, on saatu kuriin. Niihin on helpompi puuttua. Suuri yleisö ei vastusta.

Ihmetellään, miksi vesien tila ei enää paranekaan, vaikka isot saastuttajat on saatu kuriin. Rehevöityminen etenee vääjäämättä. Ollaan huolissaan Itämerestä. Syystäkin.

Vesi kuuluu kaikille, mutta maa ei. Maankäyttö, josta aiheutuu kuormitusta (liikaravinteet tai haitalliset aineet) on vesienhoidon suurin ongelma. Vesien tilan paranemiseen ei enää voi vaikuttaa vanhoilla keinoilla. Jos rakastat vesistöä, sinun on paradoksaalisesti käännettävä sille selkäsi! Mitä näet? Mitä siellä tehdään?

Hajakuormituksesta ei oikein tunnu saatavan otetta. Se vain jotenkin kummasti luikertelee vesiin, hitaasti mutta varmasti. Pieniä hälytysmerkkejä näkyy siellä ja tällä jos osaa katsoa.

Maaperän ja pohjaveden valtava mutta kuitenkin rajallinen puhdistumiskyky on avain. Tämän luontaisen puhdistumiskyvyn raja on monin paikoin jo ylitetty. Pohjaveden silmät rähmivät. Ne ovat rähmineet jo hyvin kauan. Sitä ei vain huomattu silloin, kun oli isompiakin putkenpäitä tunkemassa saastaa vesistöihin.

Nyt pitää ottaa vesienhoitoon kokonaisvaltainen näkemys veden kiertokulusta!

Lisää pohjaveden "silmäsairaudesta" täällä.

Mikkelin hyvä vesi vetovoimatekijäksi kaupungin kehittämiseen – vai toistaako historia itseään?

Mikkeli on Etelä-Savon ainoa kaupunki, jonka keskusta sijaitsee juomavesilähteensä päällä. Kaupunki on rakentunut merkittävälle pohjois-eteläsuuntaiselle pohjavesimuodostumalle, mannerjäätikön sulamisvesien kerrostamalle hiekka- ja soraharjulle. Harju ulottuu etelästä Porrassalmelta Pursialaan ja Kaihunharjulle jatkuen keskustan läpi Kalevankankaalle.

Mikkelin Vesilaitos pumppaa vesiraaka-aineen maan alta, taidokkaasti jatkojalostaa sen ja toimittaa lopputuotteen asukkaiden ja yritystoiminnan hanoihin perushyödykkeeksi.

Kuva 1. Portti Hanhikankaan vedenottamolle.

Kaupunki on kaavoittamassa entisen Kalevankankaan koulun aluetta asuinkäyttöön (kuva 2). Päättäjien on syytä ottaa huomioon, että suunnittelualue sijaitsee Hanhikankaan tärkeällä pohjavesialueella, hyvin lähellä jo 1900-luvun alussa käyttöön otettua Hanhikankaan vedenottamoa. Pohjaveden virtaussuunta on suunnittelualueelta kohti vedenottamoa. Vedenottoa Hanhikankaan laitokselta ollaan lisäämässä. Siihen on investoitu miljoonia euroja. Tällä hetkeltä sieltä otetaan 30 % Mikkelin vedestä, mutta sen merkitys tulee kasvamaan laajennusvaiheen jälkeen.

Kuva 2. Kalevankankaan vanhan koulun alue. Koulurakennus on purettu.

Erilaiset maankäyttömuodot ovat saartaneet Hanhikankaan vedenottamon viimeisen sadan vuoden aikana siten, että jo lähes 40 % pohjavesialueen pinta-alasta on rakennettua ja asutus kolkuttelee jo nyt vedenottamon porttia.

Hanhikankaan pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna 2010. Siinä todetaan, että uusia riskejä ei tule pohjavesialueelle sallia. Viemärivuodot, vuodot energiahuoltojärjestelmissä sekä likaantuneet hulevedet ovat esimerkkejä nykyisen ja laajentuvan asutuksen pohjavedelle aiheuttamista riskeistä. Lisäksi pohjavesialueen päälle rakentaminen väistämättä vähentää muodostuvan pohjaveden määrää. Vedenoton edellytyksenä on riittävän suuri rakentamattoman maanpinnan osuus, jotta sadannasta pääsee imeytymään puhdasta sadevettä pohjavedeksi (kuvat 3 ja 4). Tällöin Hanhilammesta tapahtuva huonolaatuisemman pintaveden rantaimeytyminen harjuun ei liiallisessa määrin kasva.

Suojelusuunnitelman tavoitteena on pohjaveden hyvän tilan säilyttäminen. Suunnitelmaan on koottu yhteen pohjavesialuetta koskeva tieto, kartoitettu pohjavettä uhkaavat toiminnot sekä esitetty toimenpiteet niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Suojelusuunnitelman tulisi ohjata kaikkea pohjavesialueella tapahtuvaa toimintaa. Maankäytön suunnittelun ensisijaisen tärkeä rooli tässä yhteydessä on ehkäistä ongelmia ennakolta tavoitetta tukevalla kaavoittamisella.

Kuva 3. Metsää vedenottamon ja koulualueen välissä.
Kaikki satava vesi imeytyy pohjavedeksi (mikä ei haihdu tai mitä kasvit eivät käytä).

Kuva 4. Asuinaluetta koulun tontin eteläpuolella. Sadevedestä imeytyy pohjavedeksi huomattavasti pienempi osuus (kattovedet ja katuvedet ohjataan sadevesiviemärien kautta pois pohjavesialueelta).

Kaupungin kehittämisessä tulee entistä painokkaammin huomioida juomavetenä elintärkeän pohjaveden säilyminen puhtaana. Meillä ei ole varaa tärvellä tätä korvaamatonta luonnonvaraa. Pilaantuneen pohjaveden puhdistaminen on hyvin vaikeaa, valitettavan usein jopa mahdotonta. Ottamoiden läheisyyteen ei tule kaavoittaa enää mitään uutta pohjavettä vaarantavaa toimintaa ja jo olemassa olevia riskejä tulee määrätietoisesti poistaa tai vähentää.

On tärkeää oivaltaa, että pohjavesiympäristön hyvä hoito ei ole kaupungin kehitystä rajoittava tekijä. Sen sijaan se tulisi nähdä Mikkelin erityislaatuisena arvona ja vahvuutena. Tätä seikkaa voitaisiin hyödyntää monipuolisesti kaupungin kehittämistyössä ja pohjavesialueiden maankäytön suunnittelussa. Vain mielikuvitus asettaa rajat sille, millainen vetovoimatekijä tämä voisi Mikkelille olla!

Mikkelin seudun vesihuollon yleissuunnitelmassa todetaan, että jos Pursialan päävedenottamo jouduttaisiin sulkemaan, pitäisi Mikkelissä säännöstellä vettä. Vain enintään 40 % tarvittavasta vedestä pystyttäisiin poikkeustilanteessa toimittamaan. Tämä tarkoittaa, että verkoston alueella vettä riittäisi vain noin 80 litraa asukasta kohden päivässä. Mainittakoon, että suomalainen käyttää vettä keskimäärin 150 litraa päivässä. Mikkelin seudulla on käynnissä mittava pohjavesitutkimushanke vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi. Korvaavaa vettä joudutaan etsimään paljon nykyistä kauempaa. Hankkeesta huolimatta Hanhikankaan ja Pursialan laitosten asema vedentuotannossa säilyy hyvin merkittävänä myös tulevaisuudessa.

Mikkelin hyvä vesi on ollut käsite. Onko se sitä jatkossakin – tätä kannattaa päättäjien vakavasti pohtia. Maankäytön ratkaisut ovat arvovalintoja. Toimintoja voidaan sijoittaa eri paikkoihin, mutta harjuja ja vedenottopaikkoja ei ole missä tahansa. Vaarana on, että historia toistaa itseään; 100 vuotta sitten Mikkelissä oltiin tilanteessa, jossa kaupunkilaistet olivat pilanneet juomavesikaivonsa omilla jätevesillään ja korvaavaa vettä etsittiin, ja löydettiin kauempaa tuolloin asumattomalta alueelta - Petroffin kankaalta (nyk. Kalevankangas, Hanhikangas). 

Ratkaisu ei voi olla se, että vettä haetaan aina vain kauempaa. Se ei ole myöskään reilua: "Olemme pilanneet lähipohjavetemme, joten tulemme teidän alueeltanne hakemaan korvaavaa vettä. Älkää te nyt pilatko meidän vettämme".

Nyt on hyvä aika rakentaa kaivo

Perinteinen maaperäkaivo (rengaskaivo, kuilukaivo) kannattaa rakentaa silloin, kun pohjaveden pinta on alimmillaan. Näin on suurempi todennäköisyys, että kaivosta ei vesi helposti lopu. Liian syvää kaivosta ei kannata tehdä, koska syvemmällä veden laatu todennäköisesti heikkenee. Veden happipitoisuus pienenee, mitä syvemmälle mennään. Tämän huomaa raudan ja mangaanin ilmaantumisena veteen. Myös rikkivedyn haju kertoo hapettomuudesta.

Rengaskaivon rakentaminen vaatii järeää kaivuukalustoa.

Nyt pitkän, kuuman kesän jälkeen pohjavesipinnat ovat laskussa. Pohjavesitilanteen voi aina tarkistaa Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilta.

Entä mihin se kaivo kannattaa rakentaa? Perinteisesti maalla on kysytty neuvoa ns. kaivon katsojilta. Hyvälle kaivon paikalle on kuitenkin aina luonnontieteelliset perusteet. Kannattaa tutustua Tuomo Hatvan, Toivo Lapinlammen ja Sanna Vienosen kirjaan Kaivon paikka Näin voi itsekin kehityä “kaivon katsojaksi”. Neuvoa voi myös kysyä pohjavesiasiantuntijoilta, joita löytyy mm. insinööritoimistoista.

Mitä imeytyy vai imeytyykö mitään?

Pohjavettä syntyy sateesta. Sateen lisäksi pohjaveteen voi päästä sellaistakin, mitä ei toivota. Torjunta-aineita käytetään tai on aikaisemmin käytetty teiden ja rautateiden varsilla, viljelyksillä, kaupunkialueilla ja pihoilla. Huoltoasemilta, pesuloista, öljysäiliöistä ja teollisuuslaitoksista saattaa päästä haitallisia aineita maaperään ja sitä kautta pohjaveteen.

Hylätty polttonesteen jakelupiste pohjavesialueella.

Kaupungeissa, jotka sijaitsevat pohjavesialueilla, näistä vaaroista aletaan olla jo tietoisia. Ratkaisuna esitetään monesti vesien ohjaamista pohjavesialueen ulkopuolelle ja muita teknisiä ratkaisuja. Tässä piilee kuitenkin toinen vaara. Vettä pitää imeytyä maahan, muuten uutta pohjavettä ei synny; pohjavesialue ei ole enää pohjavesialue, jos vettä ei imeydy!

Mikkelin tori. Mikkelin keskusta sijaitsee pohjavesialueella. Asfaltointi ja betonilla päällystäminen estää veden imeytymisen maahan. Toriparkin rakentamisen jälkeen sadevesien imeytyminen maaperään on vähentynyt ja toisaalta kaupunkitulvat ovat vaarana erityisesti rankkasateiden aikana.

Haastan pohjavesialueilla sijaitsevat Suomen kaupungit huomioimaan suunnittelussa ja rakentamisessa pohjavedet nykyistä paremmin. Ainakin seuraavat kaupungit lepäävät merkittävien pohjavesimuodostumien päällä:

      Hanko
      Heinola
      Hollola
      Hyvinkää
      Kitee
      Kouvola
      Lahti
      Mikkeli
      Riihimäki
      Harjavalta
      Iisalmi
      Imatra
      Järvenpää

Mitä pitäisi tehdä? Tässä ehdotus:

• laaditaan pohjavesialueelle pohjaveden virtausmalli suunnittelun lähtökohdaksi
• jätetään keskeisimmät pohjaveden muodostumisalueet mahdollisimman luonnontilaisiksi, esimerkiksi virkistysalueiksi
• johdetaan hulevedet siten, että puhtaat vedet pystytään imeyttämään maahan
• tunnistetaan ja hallitaan riskikohteet eikä lisätä niitä
• nostetaan puhdas pohjavesi imagovaltiksi!

Mikä kaupunki ottaa haasteen vastaan ensimmäisenä?

"Aarre allamme" on nyt myös Facebookissa!

Perustin tänään pohjavesiaiheisen Facebook-sivun. Haluan sivun avulla nostaa pohjaveden arvostusta ja jakaa tietoa pohjaveden suojelusta ja käytöstä. Maan alla oleva vesi on suurelle osalle ihmisistä kovin tuntematon: poissa silmistä, poissa mielestä! Harva ymmärtää, millaisen kansallisaarteen päällä elämme! Valitettavan usein tätä aarretta kohdellaan kaltoin - yleensä tietämättömyyttämme. Tämä heijastuu myös jokien ja järvien tilaan, koska kaikki vesi on yhtä.

Pohjavesi on tärkein makean veden varamme. Suomessa noin 60 % kuntien ja kaupunkien taajamissa asuvista ihmisistä käyttää pohjavettä juomavetenään. Haja-asutusalueiden asukkaista lähes kaikki käyttävät pohjavettä maaperään tai kallioperään rakennetuista kaivoistaan. Pohjavesi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pintavesien tilaan. Monen luonnonympäristön hyvinvointi on riippuvainen siitä, että pohjavettä on riittävästi ja sen laatu on hyvä.

Tervetuloa tykkäämään! ☺

Pohjaveden silmät rähmivät

Oletko joskus nähnyt ojan pohjalla, järven tai joen rannalla tai lähdepurossa epämiellyttävän näköistä ruskeaa sakkaa ja öljymäistä kalvoa? Olet ehkä epäillyt, että on tapahtunut öljyvuoto.

Kyse on kuitenkin pohjaveden purkautumiskohdasta, jossa maan alta purkautuu hapettomassa tilassa olevaa pohjavettä. Hapeton pohjavesi liuottaa maaperästä rautaa, mangaania ja muita metalleja. Kun tällainen vesi tulee kosketuksiin ilmakehän (tai veden) hapen kanssa, metallit saostuvat. Muodostuu sakkaa, jonka väri on punaruskeaa. Saostuessaan mangaani näyttää veden pinnalla kelluvalta öljyltä.

Pohjavedessä olevat ”puhdistajabakteerit” käyttävät happea, syödessään vedessä olevia epäpuhtauksia. Lopulta happea ei enää ole jäljellä. Tällä tavoin maaperä ja pohjavesi ikään kuin puhdistaa itseään. Tämä on luonnollinen tapahtuma, mutta myös ihminen on toimillaan vaikuttanut siihen, että luonnontilassa hapellisena esiintyvä pohjavesi on muuttunut hapettomaksi. Esimerkiksi ravinteiden lisääminen maaperään (lannoitus), jätevesien imeyttäminen tai liuotinpäästö maahan aiheuttaa tätä. Myös luontaisen maannostumisen häiritseminen (maan muokkaus) lisää pohjaveden silmien rähmimistä.

Ylemmissä kerroksissa pohjavesi on yleensä hapellista ja mitä syvemmälle vesipatjassa mennään, sitä todennäköisemmin vesi on hapetonta.

Järvien pohjalla tämä rähmiminen ilmenee järvimalmin esiintymisvyöhykkeinä. Tiedäthän ne järven pohjasta löytyvät laattamaiset, palleroita sisältävät ruskeat möykyt. Kyseisissä kohdissa hapeton pohjavesi tihkuu järveen saostaen järvimalmia.

Järvimalmia. Kuva: YLE/ Hannu Karjalainen

Hyvissä lohi- ja harjusjoissa ja -järvissä pohjaveden pitäisi purkautua hapellisena, jotta kutu onnistuisi. Valitettavasti ihmisen toimet ja osaksi myös luonnontilan vähittäinen muuttuminen on johtanut siihen, että pohjaveden laatu on muuttunut ja purkautumismäärä vähentynyt.

Pohjaveden silmien rähmiminen on merkki "silmäsairaudesta", mutta toisaalta myös siitä, että itsehoito on käynnissä. Maaperä ja pohjavesi sietää epäpuhtauksia vain rajallisesti. Jos sietokyky ylittyy, puhdistuminen jatkuu veden kiertokulussa "alempana": sisävesissä ja lopulta merissä asti.

Pohjaveden silmäsairaus on hajakuormituksen pääasiallinen aiheuttaja. Tähän sairauteen on löydettävä hoito, jos vesistöjen rehevöitymistä halutaan vähentää.

Alla olevasta videosta voit nähdä, miltä hapettomana purkautuva pohjavesi näyttää Hanhijoen rannalla Mikkelissä. Joen uoma leikkaa kyseisessä paikassa Hanhikankaan pohjavesialueen harjua.

Lähteillä

Kevät tuli tänä vuonna aikaisin. Innostuin tekemään retkiä lähteille. Lähteet ovat kuin kurkistusikkunoita pohjavesien salattuun, piilossa olevaan maailmaan. Pohjavettä purkautuu myös muualle kuin lähteisiin, mutta niitä kohtia ei yleensä pääse niin helposti tarkkailemaan.

Lähteet saattavat olla kauniita paikkoja, mutta monesti ne koetaan vastenmielisiksi märiksi paikoiksi. Suuri osa Suomen lähdepaikoista onkin valitettavasti pilattu ojittamalla.

Tässä on video Mikkelin Kärmekankaan luonnontilaisesta lähteestä. YouTube-kanavallani on lisää lähdevideoita.

Alla on murheellisempi kuva lähteestä. Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyvän puuryppään kohdalla on ollut lähde. Se on kuivatettu ojittamalla alue. Lähteen kohta on jätetty ojittamatta, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos koko alue muutoin kuivatetaan. Näin on käynyt suurelle osalle Suomen lähteistä.

Keväiset vesileikit ja veden kiertokulku

“Kevät tuli,
lumi suli,
puro sanoi,
puli puli!”

Lapsille opetetaan jo alakoulun 3. luokalla veden kiertokulku, mutta oppimateriaalissa on oleellinen puute.

Kaaviokuva kirjassa Koulun ympäristötieto 3, kustannusosakeyhtiö Otava 2007.

Mitä kuvasta puuttuu?

Kuvan perusteella maaperä on kuiva ja vesistöt ovat ikään kuin kuppimaisissa vettäläpäisemättömissä altaissa.

Todellisuudessa pohjavettä on joka paikassä maaperässä ja kallioperän raoissa. Pohjaveden yläpinta on yleensä vesistöjen pintaa ylempänä. Tämä merkitsee sitä, että veden paineen johdosta pohjavesi virtaa maan alla kohti vesistöjä (ojat, purot, joet, järvet) ja purkautuu niihin niiden pohjan läpi.

Olen pohtinut paljon sitä, että miksi veden kiertokulun ymmärrys on oppikirjassa ilmenevällä tavalla jäänyt puutteelliseksi.

Yhden järkeen käyvän selityksen olen keksinyt. Maan pinta routaantuu Suomessa talvisin. Tällöin se muuttuu osin vettä läpäisemättömäksi. Keväällä lumet sulavat ennen kuin routa on ehtinyt kokonaan sulaa. Lähes kaikilla on tästä ajasta mukavia lapsuusmuistoja. Kuinka kivaa olikaan johtaa sulamisvesiä paikasta toiseen! Vedet noruivat iloisesti vielä roudassa olevan maan päällä saappaan kärjellä tai kepakolla vedettyjä uomia pitkin.

Nämä leikit loppuivat, kun vedet “katosivat”. Lapsena sitä ei ajatellut, että maa kuivui sen takia, että roudan sulaessa vedet pääsivät imeytymään maaperään. Tämä vesi ei ollut enää silmiemme tavoitettavissa. Mitä ei nähty, sitä ei ajateltu olevan olemassa. Leikit siirtyivät muualle.

“Out of sight, out of mind!”

Näiden mielikuvien pohjalle voi muodostua virheellinen käsitys siitä, miten ojien, purojen, jokien ja järvien verkosto käyttäytyy. Mitä valuma-alueella todella tapahtuu?

Näin asia kerrotaan oppikirjassa 3. luokkalaisille:

Teksti kuvaa oivallisesti veden kiertokulun edellä kerrotun lapsuusmuiston pohjalta! Siitä puuttuu kuitenkin täysin maaperässä olevan veden dynamiikka!

Routaa esiintyy marras-joulukuusta maalis-huhtikuulle eli noin 4-6 kuukautta vuodesta. Muuna aikana vesi pääsee imeytymään maaperään muodostaen pohjavettä. Talvella pohjaveden purkautuminen vesistöihin jatkuu roudasta huolimatta. Kuivina aikoina ja talvisin puroissa ja joissa virtaa pääasiassa maaperästä purkautuvaa pohjavettä.

Käsityksemme veden kiertokulusta vaatii täydennyksen. Pohjavesi ja pintavedet eivät ole erillisiä, vaan ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Lokeroivan ajattelun sijaan tarvitsemme kokonaisvaltaisen, dynaamisen kuvan valuma-alueen vesien käyttäytymisestä!

Yllä olevassa kuvassa maa on kuivana ainoastaan vaalean ruskeissa osissa. Pohjavesi näkyy maan alla tummansinisenä. Poikkileikkaus kuvaa Etelä-Suomen maaperää yksinkertaistettuna lännestä itään katsottuna. Pohjavettä on huomattavasti enemmän kuin vettä on järvissä ja muissa vesistöissä. Järvet ovat ikään kuin jäävuoren huippu.

Kaaviokuvan pystyakselia on liioiteltu.

Pohjaveden unohdettu merkitys lohikalojen kudulle

Lohikalat kutevat syksyllä tai alkutalvesta. Kutupaikkoja ovat koskien ja järvien sora- ja hiekkapohjaiset alueet. Vesistöihin purkautuvan pohjaveden merkitys on monesti jäänyt huomioimatta. Kudun onnistumisen kannalta sillä on kuitenkin oleellinen merkitys. Sora- ja hiekkamaalaji pohjassa ei yksinomaan riitä.

Kudun onnistuminen edellyttää, että pohjavettä purkautuu riittävästi, ja että se on happipitoista. Lähes tasalämpöisen pohjaveden purkautuminen takaa mätimunien haudontaan riittävän lämpömäärän. (Pohjavesi purkautuu vesistöihin niiden pohjan kautta.)

On oleellista tunnistaa paikat, joissa pohjavettä purkautuu ja joissa kutu onnistuu. Muutokset pohjaveden purkautumismäärissä ja laadussa ovat heikentäneet kudun onnistumista. Jotta kalavesien hoito onnistuisi, tulee tähän asiaan kiinnittää jatkossa erityistä huomiota.

Jos purkautuvan pohjaveden laadussa on tapahtunut heikentymistä, on syyt tähän selvitettävä. Yleensä kyse on ihmisen toiminnasta.

Näin ollen maan pinnalla tapahtuvaan ihmisen toimintaan on puututtava, jos kutuolosuhteita halutaan todella parantaa.

Nykymuodossaan koskien kunnostusohjelmista puuttuu tämä näkökulma. Pohjan muokkaustoimenpiteet eivät yksinään riitä.

Lisää luettavaa, enlanniksi:

Review of Groundwater-Salmon Interactions in British Columbia

Kuva: Jorma Ronkainen

Pohjaveden tarina

Tämä video kertoo hauskasti pohjaveden tarinan. Mitä tämä silmiltämme piilossa lymyilevä vesi merkitsee luonnolle ja ihmisille sekä miten voimme suojella sitä? Pääosissa murmelisisarukset sekä tietysti pohjavesi itse.

Video sopii lapsille ja lapsenmielisille! Laulu on englanniksi. Alla on myös laulun sanat, jotta sanojen ymmärtäminen olisi helpompaa.

Hey! What happened to my water?

There’s something here that you should know.
The story of water from down below.
I’m ground water, I’m all around.
Most of your water is underground.
The water we have is all the same.
I’m used over and over again.
I surrounded the castle with a watery moat and I float along under Huck Finn’s boat.
I once dripped down as dinosaur drool and now I’m the cool that fills your swimming pool.
In the drops of snow and rain, an age old cycle again and again.

Groundwater.
Under the ground.
Groundwater.
Flowin’ down, in the ground.
Groundwater, all around.
Groundwater.
Don’t ya know why we should care?
The water we use is everywhere.

Ridin’ along the aquifers,
deep down under where no one stirs.
I feed the lakes, streams, and land.
I’m pulled by wells, I’m in demand!
Flowin’ along the great buried treasures,
Slippin’ through places too small to measure!
I may start off with an oily sheen,
But the dirt and rocks help keep me clean…

Swallow and swim!
Shave and spray!
We all use water everyday.
Some for fishes!
Some for dishes!
But is there enough for everyone’s wishes?

Use it!
Groundwater.
Don’t abuse it!
Groundwater.
We use our groundwater everyday.
Let’s make sure it’s here to stay.

Oh, rainy days, I must lament.
The troubles I have with tar and cement.
I can’t fill the ground if I can’t get through.
I’m groundwater.
My power is vast,
But waste and pollution keeps me from my task.
If we’re not careful clean water won’t last.

Without some help
We can’t carry on.
What will we do
If  the water is gone?

Every time you brush your teeth
Remember the water underneath.
Next time wait stop and think,
Before you dump stuff down the sink.
Do your part for water power.
Learn to take a shorter shower.
The stuff that makes your grass look swell,
Will end up later in your well!

Protect -
Groundwater -
Conserve -
Groundwater.

As you plan to build and grow
Leave open space for water to flow.

Be aware -
Groundwater -
Show you care -
Groundwater.

Now you are in the know.
Don’t forget the water down below.
Don’t forget the water down below.
Don’t forget the water down below!

Videon on julkaissut: Yhdysvaltojen King County Groundwater Protection Program, Washington. Tuottaja ja kirjoittajat: Geoff Harrison, Karen Lewis, Michelle Mansfield, Kuvitus: Karen Lewis. Animaatio: Michael Bell. Säveltäjä: Mike Sebring. Laulu: Patrick Colacurico ja John Neuharth. Leapingmedia, 2006. http://www.kingcounty.gov/environment/waterandland/groundwater/education/animation.aspx

Reinon tilsat

Ensimmäinen pohjavesialan työpaikkani oli silloisessa Oulun vesi- ja ympäristöpiirissä 1980-luvun lopulla. Tuon kesän aikana tehtävänäni oli kartoittaa Oulun seudun pohjavesialueita. Työhuoneessa vastapäätäni istui vanhempi herrasmies Reino Palviainen. Hänellä oli tapana poltaa piippua huoneessa. Siihen aikaan se oli normaali käytäntö työpaikoilla.

Reino oli rakennusmestari. Hieno mies. Hänellä oli tapana pohdiskella pohjaveteen liittyviä kysymyksiä. Hän pyysi minua usein kommentoimaan laatimiaan vesilausuntoja. Niin teinkin ja esitin teksteihin ehdotuksia korjauksiksi. Tästä Reino piti.

Kesän loputtua oli aika hyvästellä. Yllätyin kovasti, kun Reino halusi ehdottomasti antaa minulle käsin laatimansa ”tilsat” - pohdintoja asioiden laidasta. Olin tästä hyvin otettu.

Myöhemmin kuulin, että Reino oli kuollut melko pian eläkkeelle jäätyään. Jäin kaipaamaan hänen viisasta olemustaan. Olen säilyttänyt Reinon tilsat kaikki nämä vuosikymmenet. Ajattelin julkaista ne tässä blogissa.

Tilsa tarkoittaa hevosen kavioon kertyvää lumikokkaretta, joka saattaa joskus singota kovassa ravissa myös ajajan kasvoille. Saamani tilsat ovat siis Reinon heittämiä viisauden pläjäyksiä. Ne ansaitsevat tulla julkaistuksi.

Lähdössä rekiajelulle ystäväni kanssa joskus 1970-luvun lopulla. Reen edessä ori Jonnuri (isä Jonne, emä Virma, emänisä Eri-Panu). Juuri tällaisella kelillä kovassa ravissa oli vaarana saada tilsat päin näköä.

Pohjavesi - makeaa vettä

Maata kutsutaan siniseksi planeetaksi. Valtameret kattavat maan pinta-alasta 72 %. Mutta kuinka paljon vettä täällä oikein onkaan?

Mietipä minkä kokoisen pallon maan vesivarat muodostaisivat, jos kaikki vesi erotettaisiin omaksi erilliseksi pallokseen maapallon viereen? Siis kaikki vesi: valtamerten vesi, jäätiköissä ja jäässä oleva vesi, pohjavesi, kaikkien muiden merten, järvien ja jokien vesi, pilvissä ja ilmassa kosteutena oleva vesi, ihmisissä, eläimissä, kasveissa oleva vesi.

Onko mielessäsi nyt arvio pallon koosta verrattuna maahan? Hyvä. Kirjoituksen lopussa on Jack Cookin laatima kuva*.

Yllätyitkö? Minä yllätyin. Arvioni sinisen planeetan veden määrästä oli huomattavasti suurempi. Mietipä seuraavaksi, kuinka paljon meillä on sellaisenaan juotavaksi kelpaavaa vettä? Sen määrä näkyy pienenä sinisenä pisteenä isomman pallon vieressä.

Makeaa vettä on vain 3,5 % kaikesta vedestä. Siitä suurin osa eli 68,6 % on jäänä ja lumena (jäätiköt jne.) Järvissä ja joissa on vain noin 0,3 % makeasta vedestä. Pohjavettä on 30,1 % makeasta vedestä**. Siitäkin vain pieni osa on käyttöön saatavissa ja sen laatuista, että sitä voidaan hyödyntää.

Vesi ei maapallolla lisäänny vaan se kiertää paikasta toiseen, jatkuvasti. Uutta vettä ei synny. Miten me huolehdimme vedestä?

* Kuva Jack Cook, Woods Hole Oceanographic Institution; USGS. Lähdekoodi: http://www.whoi.edu/cms/images/cook-EarthWater_88530.jpg

** Alkuperäinen lähde: Igor Shiklomanov'n kappale "World fresh water resources" kirjassa Peter H. Gleick (toim.), 1993, Water in Crisis: A Guide to the World's Fresh Water Resources (Oxford University Press, New York). Lainattu: http://ga.water.usgs.gov/edu/gallery/global-water-volume.html

Pohjavetemme vaarassa?

Usein kuulee väitettävän, että Suomessa pohjavettä riittää ja että pohjavedet ovat maailman puhtaimpia ja turvassa. Pitääkö tämä paikkaansa?

Pohjavettä kyllä riittää, pohjavettä on Suomessa 3 kertaa enemmän kuin pintavettä (järvi- ja jokivesiä). Pohjaveden puhtautta uhkaa kuitenkin moni vaara ja asutuksen lähellä olevat pohjavedet ovat liian monessa tapauksessa huonossa tilassa.

Noin 100 tärkeää pohjavesialuettamme on huonossa tilassa! Suurimmalta osalta niistä otetaan silti juomavettä, mutta monissa tapauksissa vedestä joudutaan poistamaan epäpuhtauksia ja jopa vaarallisia aineita ennen sen käyttämistä.

Kartta Suomen vaarantuneista pohjavesialueista

Pohjavedet eivät pysy puhtaina, jos maaperään päästetään haitallisia aineita. Suomen pohjavesimuodostumat ovat melko ohuita ja ne sijaitsevat verrattain lähellä maanpintaa. Tästä johtuen pohjavesi ei ole turvassa pilaavalta toiminnalta.

Asutuksen lähellä olevan pohjavesialueen pilaantuessa joudutaan uusia korvaavia vedenhankinta-alueita etsimään kauempaa. Tästä aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Pahimmassa tapauksessä korvaavaa vesilähdettä ei ehkä löydykään. Esimerkiksi Mikkelissä on juuri tämän kaltainen tilanne*.

Kartta Etelä-Savon vaarantuneista pohjavesialueista

Pohjavettä on kaikkialla maaperässä. Sitä on saatavissa riittäviä määriä ison ihmisjoukon tarpeisiin kuitenkin vain pohjavesialueilta. Sen sijaan yhden perheen käyttöön pohjavettä on saatavissa pohjavesialueiden ulkopuoleltakin joko maaperään tai kallioperään rakennetuista kaivoista.

Pohjavesialueella suurin osa sadannasta imeytyy maaperään. Juuri siitä syystä ne on määritettykin pohjavesialueiksi. Kaavoitettaessa ja rakennettaessa asutusta tai muuta toimintaa pohjavesialueelle vähennetään merkittävästi sadeveden mahdollisuutta imeytyä maahan ja muodostaa uutta pohjavettä. Tämä johtuu siitä, että maan pinta tyypillisesti peitetään esimerkiksi asfaltilla. Jos kaikki hulevedet ohjataan sadevesiviemäreihin ja edelleen pohjavesialueen ulkopuolelle, saatavissa olevan pohjaveden määrä pienenee. Tämä voi joissakin tapauksissa johtaa myös veden laadun huononemiseen.

Onko pohjavetemme siis vaarassa?

Pohjavesi on runsain makean veden varamme, mutta suurten ihmisjoukkojen tarpeeseen riittäviä ja laadultaan hyviä pohjavesialueita on asutuskeskusten lähellä rajoitetusti. Ihmistoiminta uhkaa tällä hetkellä valitettavan useaa niistä. Eli vastaus on kyllä, ellemme muuta toimintaamme.

* Mikkelin kaupunki sijaitsee pohjavesialueen päällä. Likaavista tekijöistä johtuen pohjavesi on huonossa tilassa.

Mitä pohjavesialueet oikein ovat?

Pohjavettä muodostuu, kun sadevesi tai lumen sulamisvesi imeytyy maahan. Vesi valuu pikku hiljaa painovoiman vaikutuksesta alaspäin. Vesi täyttää kaikki maarakeiden väliset tyhjät tilat ja kallioperän raot. Muodostaessaan yhtenäisen vesimassan tiivistä pohjaa vasten vesi alkaa maan alla valua maarakeiden väleissä kohti maastollisesti alimpia kohtia. Pohjavettä on maaperässä kaikkialla.

Mitä ne pohjavesialueet sitten ovat? Miksi puhutaan pohjavesialueista, jos kaikki maat sisältävät pohjavettä?

Suomen maankamara on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Meillä on ikivanha kallioperä, jota verhoaa suhteellisen nuori maaperä. Kallioperä on meillä tiivistä. Se ei yleensä sisällä huokosia, joihin vesi voisi imeytyä. Kallioperässä vesi kerääntyy ja liikkuu pääasiassa vain siihen syntyneissä rakosissa.

Kallioperän päällä on irtonaisten maalajien muodostama kerros. Se on muinaisten jäätiköiden muodostama. Jäätiköt ovat rouhineet kallioperää ja kerrostaneet kallioperästä irronneet maalajit erilaisiksi muodostumiksi.

Tämä on se pohja, johon satava vesi imeytyy. Vettä imeytyy eri maalajeihin erilaisilla nopeuksilla. Karkearakeisiin maalajeihin (kuten hiekka ja sora) vettä imeytyy helpoiten ja nopeiten. Sen sijaan siltti- ja savimaalajeihin imeytyminen on hidasta. Moreeniin vesi imeytyy vaihtelevammin.

Sora- ja hiekka-alueilla lähes kaikki satava vesi ja sulava lumi imeytyy maaperään. Kasalankangas, Lestijärvi (APR)

Suomen yleisin maalaji on moreeni. Moreeni on jäätikön pohjalla muodostunutta hyvin monia raekokoja sisältävää yleensä tiivistä maalajia. Sen tunnistaa yleensä harmaasta väristä ja siitä, että siinä olevat kivet eivät ole puhtaita, vaan niiden pinnalla on hienoainesta.

Palataanpa niihin pohjavesialueisiin. Pohjavesialueina parhaita ovat sellaiset alueet, joille sadevesi hyvin imeytyy. Eli maajajeiltaan hiekkaa ja soraa. Missä päin Suomea sellaisia on?

Soraa ja hiekkaa on kerrostunut jääkauden aikana ja jääkauden loppuvaiheessa, kun jäätikön sulamisvesiuomat kerääntyivät jään alla uomiksi. Niiden sijainti näkyy nykyisin harjuina. Uoman pohjalle virtaava vesi kerrosti pyöristyneitä kiviä, soraa ja hiekkaa. Harjut ovat siis entisten jokien pohjia.

Yllä oleva kartta on ote Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemasta maaperäkartasta (http://weppi.gtk.fi/data/erikois/Quaternary.jpg). Vihreällä värillä on merkitty harjut ja soraa ja hiekkaa sisältävät muodostumat. Moreeni on merkitty vaalean ja tumman ruskealla. Kalliomaat näkyvät punaisina. Sinisellä värillä kuvataan hienorakeisia maalajeja (kuten savi ja siltti).

Pohjavesialueita ovat siis sellaiset alueet, joista on saatavissa pohjavettä isomman ihmisjoukon tarpeisiin. Harjut ja muut karkearakeisia maalajeja sisältävät muodostumat ovat parhaita pohjavesialueita. Niitä on Suomen pinta-alasta kuitenkin vain noin 4 %.

Kartta Suomen pohjavesialueista

Ojituksen tarkoitus

Yleinen harhaluulo ojittamisesta on:

”Ojituksen tarkoitus on johtaa pintavaluma pois”

Puhutaan pelloilta ja metsistä tapahtuvasta pintavalumasta ja sen haitallisuudesta vesistöille. Veden kiertokulussa sadevesi kulkeutuu kuitenkin maaperän ja pohjaveden kautta ojiin, jokiin, järviin ja mereen. Ojissa vesi alkaa virrata vasta kun pohjaveden pinta nousee ojan pohjan tasolle. Vesi tulee ojiin siis ojan pohjan kautta, ei suinkaan ojan reunojen yli. Näin ollen ojissa ja kuivina aikoina joissa virtaa pääosin pohjavettä (kaikki maaperässä oleva vesi on pohjavettä). Pintavaluma-sana on tässä yhteydessä harhaanjohtava. Se sopii kaupunkiolosuhteisiin, jossa vesi valuu talojen katoilta, asfaltoiduilta jalkakäytäviltä ja teiltä sadevesiviemäriin (puhutaan hulevedestä).

Ojituksen tarkoitus on ja on aina ollut kuivatus, eli pohjaveden pinnan alentaminen pelloilla, soilla ja metsissä. Ei suinkaan pintavesien poisjohtaminen. Jos näin olisi, valuisivat ojien reunat eroosion vaikutuksesta ojaan hyvin nopeasti madaltaen ja tukkien ojat. Ojissa virtaava kiintoaines ei siten ole peltojen tai metsämaan pinnalta tullutta tavaraa vaan se irtoaa ojan pohjasta, kun vesi alkaa virrata ojassa. Keväällä ennen roudan sulamista sulamisvedet valuvat toki myös pintavalumana.

Edellä kuvatusta seuraa, että suojakaistat, kaivukatkot tai muut maan pinnalla tehdyt toimenpiteet eivät yksinään auta, jos halutaan vähentää päästöjä pelloilta ja metsistä. Vielä nykyisin peltojen maaperässä on runsaasti jäljellä viime vuosikymmeninä levitettyä ylimääräistä ravinnetta. Ravinteet vähenevät maaperässä ja pohjavedessä tapahtuvan mikrobitoiminnan seurauksena. Hajoamatta jäänyt osuus poistuu aikanaan pohjaveden virtauksen mukana pohjaveden purkautuessa ojiin, vesistöihin ja mereen (jossa hajoaminen jatkuu). Kosteikot yms. voivat tehostaa ravinteiden hajoamista. (Kosteikothan ovat pohjaveden pinnan palauttamista ylemmälle tasolle.)

Oleellista on siis välttää ylilannoitusta eli ei lisätä enää sitä, mitä maaperässä jo on. Metsäolosuhteissa oleellista on välttää luontaisen maannostumisen häiritsemistä (maanmuokkauksen vähentäminen).

Harhaluulo voidaan siis korjata muotoon:

”Ojituksen tarkoitus on alentaa pohjaveden pintaa”

Alla olevassa kuvassa on pohjavesialueen reunaosaan kaivettu metsäoja. Ojasta purkautuu pohjavettä niin kauan, kunnes koko pohjavesialueella pohjaveden pinta on laskenut ojan syvyyden verran. Se voi kestää vuosia. Tällaisissa tapauksissa on kyse laajalle alueelle ulottuvasta pohjaveden pinnan alentamisesta.

Haittavaikutusten vähentämiseksi ojituksen tarkoituksen syvällinen ymmärtäminen on välttämättömyys. Tällöin moni oja jää toivottavasti kaivamatta ja kunnostusojitus tekemättä. Alla olevan kuvan tapauksessa se olisi saanut jäädä.

Pohjavedestä perusvedeksi

Suomessa puhutaan pohjavedestä, kun puhutaan maanalaisista vesivaroista. Pohjavesi määritellään vedeksi, joka täyttää maaperän huokosia ja kallioperän rakosia. Mielestäni termi on hieman hankala ja harhaan johtava. Miksi?

Englannin kielessä käytetään “ground water” tai “groundwater” -termiä. Briteissä erikseen ja jenkeissä yhteen kirjoitettuna. Vapaasti suomennettuna siis “maa vesi” tai “maavesi”. Saksasssa “grundwasser” ja ruotsissa “grundvatten”. “Grund” tarkoittaa jotain perustavaa laatua olevaa tai maata. Suomeen termi on muotoutunut “pohja”-sanaksi. “Perus” tai “maa” -sana olisi mielestäni ollut parempi.

Välillä puhutaan vesistöjen “pohjavedestä” tarkoittaen vesistön alaosassa, pohjalla olevaa vettä. Se toki on tiettynä ajankohtana “samaa” vettä kuin mitä pohjavedellä tarkoitetaan. Pohjavesihän purkautuu vesistöihin niiden pohjan kautta.

Mielestäni “pohjavesi” -termiä parempi olisi vaikka “perusvesi” tai “maavesi”. Valitettavasti suomen kielessä termi “maavesi” on varattu sille vedelle, joka on maakerroksissa suotautumassa kohti pohjavettä.

Miksi kaikki tämä ehkä saivarteluksikin miellettävä termien vääntely? Siksi, että sanoilla on väliä. Ne viittaavat johonkin olemassa olevaan. Olisi hyvä, että väärinkäsitykset jäisivät mahdollisimman pieneksi.

Entä jos pohjavesi olisikin perusvettä? Suomessa pohjaveden määrä tiettynä ajanhetkenä verrattuna vesistöissä olevaan veteen on kolminkertainen. Veden kiertokulku yksinkertaistuna siis: meristä sadeveden kautta perusvedeksi ja sieltä vesistöihin pintavedeksi, kunnes vesi palaa takaisin mereen.

Maanalaisesta vedestä näkyväksi

Kuvasin lokakuussa 2012 Kinnulan Kivijärven rannalla pohjaveden purkautumista järveen. Yleensä purkautumista ei välttämättä näe, jos se tapahtuu syvempään veteen. Tässä purkautuminen tapahtuu kuitenkin aivan vesirajassa.