Suolla pohjavesipinta on maanpinnan tasossa. Suovesikin on pohjavettä laajan määritelmän mukaan. "Pohjavettä on kaikki maaperässä ja kallioperässä oleva vesi". Eikä määritelmällä loppujen lopuksi kovin suurta väliä ole. Vesihän väistää määritelmiänsä vaihtamalla paikkaansa hyvin sujuvasti.
Pohjavedestä jokiveden kautta järvivedeksi...
Lähdevedestä puroveden kautta suovedeksi...
Sadepisarasta suoveden kautta purovedeksi...
Lammen umpeenkasvun myötä lampivedestä suovedeksi ja pohjavedeksi...
Ja niin edelleen... Kaikki vesi on kuitenkin yhtä.
Soita on Suomen maapinta-alasta noin kolmannes. Alla on laatimani kaavio soiden nykytilasta.
Alkuperäisestä suoalasta noin 7 % on kuivatettu pelloiksi. Pohjaveden pintaa on ojittamalla laskettu niin paljon, että viljely onnistuu. Metsätalouskäyttöön on ojitettu yli puolet alkuperäisestä suoalasta. Kuudesosan siitä ei kuitenkaan arvioida kasvavan kunnon metsää. Pohjaveden pintaa on laskettu 5,2 miljoonalla hehtaarilla suota ja tästä 0,9 miljoonalla hehtaarilla ojitus on metsänkasvun näkökulmasta epäonnistunut.
Luonnontilaisia soitamme saamme kiittää seuraavista ilmaisista palveluista:
- hiilinieluna toimiminen
- tulvilta suojelu
- veden puhdistajana toimiminen
- suomarjojen aittana
- virkistyksen lähteenä
- monipuolisena suoekosysteeminä kasveineen, eläimineen, lintuineen
Ojitetun suon osuus on huolestuttavan suuri. Ojitetut suot eivät toimi enää hiilinieluina. Etelä-Suomessa luonnontilaisista soista on enää rippeet jäljellä. Miksi emme hyväksyisi sitä, että Suomessa on myös märkiä paikkoja? Onko enää nykyaikaa puhua veden "vaivaamista" alueista? Suot on valjastettu palvelemaan maa-, metsä- ja energiataloudellisia intressejä. Voisimmeko antaa suopohjaveden olla rauhassa? Nauttikaamme soiden ilmaisista palveluista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti