keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pohjaveden unohdettu merkitys lohikalojen kudulle

Lohikalat kutevat syksyllä tai alkutalvesta. Kutupaikkoja ovat koskien ja järvien sora- ja hiekkapohjaiset alueet. Vesistöihin purkautuvan pohjaveden merkitys on monesti jäänyt huomioimatta. Kudun onnistumisen kannalta sillä on kuitenkin oleellinen merkitys. Sora- ja hiekkamaalaji pohjassa ei yksinomaan riitä.

Kudun onnistuminen edellyttää, että pohjavettä purkautuu riittävästi, ja että se on happipitoista. Lähes tasalämpöisen pohjaveden purkautuminen takaa mätimunien haudontaan riittävän lämpömäärän. (Pohjavesi purkautuu vesistöihin niiden pohjan kautta.)

On oleellista tunnistaa paikat, joissa pohjavettä purkautuu ja joissa kutu onnistuu. Muutokset pohjaveden purkautumismäärissä ja laadussa ovat heikentäneet kudun onnistumista. Jotta kalavesien hoito onnistuisi, tulee tähän asiaan kiinnittää jatkossa erityistä huomiota.

Jos purkautuvan pohjaveden laadussa on tapahtunut heikentymistä, on syyt tähän selvitettävä. Yleensä kyse on ihmisen toiminnasta.

Näin ollen maan pinnalla tapahtuvaan ihmisen toimintaan on puututtava, jos kutuolosuhteita halutaan todella parantaa.

Nykymuodossaan koskien kunnostusohjelmista puuttuu tämä näkökulma. Pohjan muokkaustoimenpiteet eivät yksinään riitä.

Lisää luettavaa, enlanniksi:

Review of Groundwater-Salmon Interactions in British Columbia

Kuva: Jorma Ronkainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti