Keväiset vesileikit ja veden kiertokulku

“Kevät tuli,
lumi suli,
puro sanoi,
puli puli!”

Lapsille opetetaan jo alakoulun 3. luokalla veden kiertokulku, mutta oppimateriaalissa on oleellinen puute.

Kaaviokuva kirjassa Koulun ympäristötieto 3, kustannusosakeyhtiö Otava 2007.

Mitä kuvasta puuttuu?

Kuvan perusteella maaperä on kuiva ja vesistöt ovat ikään kuin kuppimaisissa vettäläpäisemättömissä altaissa.

Todellisuudessa pohjavettä on joka paikassä maaperässä ja kallioperän raoissa. Pohjaveden yläpinta on yleensä vesistöjen pintaa ylempänä. Tämä merkitsee sitä, että veden paineen johdosta pohjavesi virtaa maan alla kohti vesistöjä (ojat, purot, joet, järvet) ja purkautuu niihin niiden pohjan läpi.

Olen pohtinut paljon sitä, että miksi veden kiertokulun ymmärrys on oppikirjassa ilmenevällä tavalla jäänyt puutteelliseksi.

Yhden järkeen käyvän selityksen olen keksinyt. Maan pinta routaantuu Suomessa talvisin. Tällöin se muuttuu osin vettä läpäisemättömäksi. Keväällä lumet sulavat ennen kuin routa on ehtinyt kokonaan sulaa. Lähes kaikilla on tästä ajasta mukavia lapsuusmuistoja. Kuinka kivaa olikaan johtaa sulamisvesiä paikasta toiseen! Vedet noruivat iloisesti vielä roudassa olevan maan päällä saappaan kärjellä tai kepakolla vedettyjä uomia pitkin.

Nämä leikit loppuivat, kun vedet “katosivat”. Lapsena sitä ei ajatellut, että maa kuivui sen takia, että roudan sulaessa vedet pääsivät imeytymään maaperään. Tämä vesi ei ollut enää silmiemme tavoitettavissa. Mitä ei nähty, sitä ei ajateltu olevan olemassa. Leikit siirtyivät muualle.

“Out of sight, out of mind!”

Näiden mielikuvien pohjalle voi muodostua virheellinen käsitys siitä, miten ojien, purojen, jokien ja järvien verkosto käyttäytyy. Mitä valuma-alueella todella tapahtuu?

Näin asia kerrotaan oppikirjassa 3. luokkalaisille:

Teksti kuvaa oivallisesti veden kiertokulun edellä kerrotun lapsuusmuiston pohjalta! Siitä puuttuu kuitenkin täysin maaperässä olevan veden dynamiikka!

Routaa esiintyy marras-joulukuusta maalis-huhtikuulle eli noin 4-6 kuukautta vuodesta. Muuna aikana vesi pääsee imeytymään maaperään muodostaen pohjavettä. Talvella pohjaveden purkautuminen vesistöihin jatkuu roudasta huolimatta. Kuivina aikoina ja talvisin puroissa ja joissa virtaa pääasiassa maaperästä purkautuvaa pohjavettä.

Käsityksemme veden kiertokulusta vaatii täydennyksen. Pohjavesi ja pintavedet eivät ole erillisiä, vaan ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Lokeroivan ajattelun sijaan tarvitsemme kokonaisvaltaisen, dynaamisen kuvan valuma-alueen vesien käyttäytymisestä!

Yllä olevassa kuvassa maa on kuivana ainoastaan vaalean ruskeissa osissa. Pohjavesi näkyy maan alla tummansinisenä. Poikkileikkaus kuvaa Etelä-Suomen maaperää yksinkertaistettuna lännestä itään katsottuna. Pohjavettä on huomattavasti enemmän kuin vettä on järvissä ja muissa vesistöissä. Järvet ovat ikään kuin jäävuoren huippu.

Kaaviokuvan pystyakselia on liioiteltu.